Historia Laitteet Galleria

Greif ja sen edelläkävijät

Kultuurin, siten myös painotaidon osalta osui Viron kohdalle Pohjasodan (1700-1721) suuri lama. Ainoana kirjapainona jäi eloon vain Tallinnan Lukion kirjapaino. Vähäisellä määrälla antoi tuotantoa myös Põltsamaalla Etelä-Viroa varten perustettu kirjapaino, jossa Peter Ernst Wilde vuonna 1766 alkoitti ensimmäisen virolaisille talonpojille tarkoitetun aikakausikäsikirjan „Lühhike öppetusˮ nimisen julkaisemisen. Kirjapaino rupesi kehittymään kyllä vasta Michail Gerhard Grenziusen johdolla.

1789 muutti Grenzius kirjapainoineen Tarttoon. Alussa toimi hän pääasiallisesti julkaisemalla „Dörptsche Zeitungiaˮ. Myöhemmin hankki grenzius oikeudet painaa vironkielisia kirjoja ja nosti energisella toiminnallaan kustantajana ja painaajana Tarton Virossa alan ykköseksi.

1802 avattiin jälleen Tarton Yliopisto ja Gremziusesta tuli „yliopiston typograafiˮ. Kirjapaino säilyi hänen omistuksessa.

1814 perusti Johann Christian Schünmann, Lyypekistä kotoisin oleva saksalainen Tarttoon uuden kirjapainon. Hänen kanssa Grenzius ei jaksannut kilpilla ja siksi myi hän yrityksensä vuonna 1817 Schünmannille.

Vuonna 1840, Schünmannin kuoleman jälkeen, peri kirjapainon hänen leskensä Justine, liikkeenjohtajaksi tuli Carl Gottlieb Mattiesen. Mattiesen syntyi Avinurmessa metsänvartijan poikana, syntyperältä virolaisena. Hän oli ennen pitkään toiminut Schünmannin luona liikeapulaisena ja myöhemmin faktoorina. Siten oli hän ensin latojana, myöhemmin kirjapainon omistajana ensimmäinen virolainen senaikaisten Tarton kirjanpainajien-ulkomaalaisten joukossa.

Vuonna 1848 sai mattiesen luvan uuden kirjapainon perustamiseen ja liitti yritykseensä Schünmannin leskeltä jo vuonna 1846 vuokratun kirjapainon. Yrityksen nimeksi tuli „Joh. Chr. Schünmannin Leski & Carl Mattiesenin kirjapainoˮ.

C. G. Mattiesenin kuoleman jälkeen peri kirjapainon hänen poikansa dr. phil. Carl Johannes Mattiesen. Hän tuli tunnetuksi monitaitoisena miehenä, muun muassa on hän toiminut myös Tarton kaupunginjohtajana.

Emil Mattiesenin kuoleman jälkeen vuonna 1888 siirtyi kirjapaino hänen leskelleen Emmylle, käytännössä tuli johtajaksi kuitenkin August Hahn. Hänen johdolla oli Mattiesenin kirjapaino ennen Ensimmäistä Maailmansotaa täydellisin Virossa ja koko Venäjällä.

1929 myytiin Grenziusen-Schünmannin-Mattiesenin kirjapaino osuuskunta „O/Ü K. Mattiesenin Kirjapainoˮ. Suurin osakkeenomistaja ja samalla toimitusjohtaja oli cand. zool. Hans Männik (samalla painoosuuskunnan „Loodusˮ johtaja ja perustaja), liikkeenjohtajana toimi Richard Mölder.

1939 osti kirjapainon rakennuksen „O/Ü Loodusˮ.

1940 „O/Ü K. Mattiesenin Kirjapainoˮ kansallistettiin ja nimettiin Viron työväenliikkeen toimihenkilön Hans Heidemannin nimelliseksi kirjapainoksi.

1959 liitettiin kolme jäljellejäänyttä Tarton kirjapainoa – H. Heidemannin nimellinen, „Tarton kommunistiˮ (entinen „Postimeesˮ) ja „Pioneerˮ (entinen „Noor-Eestiˮ). Yhdistetty painoyhtymä kantoi H. Heidemannin nimeä ja oli vuodesta 1973 tuotantoyhtymän „Viron Painoteollisuusˮ yksi alaosastoista. Vuonna 1990 uudelleenjärjestettiin Hans Heidemannin nimellinen painoyhtymä itsenäiseksi valtiolliseksi yhtiöksi „Tarton Kirjapainoˮ.

1992 otti Tarton kirjapainon varat vukralle yrityksen työntekijöiden aloitteesta ja osallistumisella perustettu osakeyhtiö „Greifˮ, josta tuli vuonna 1996 painoyhtymän omistaja.

1996 avattiin Mattiesin painotalon historiallisissa tiloissa Tarton ja ilmeisesti koko Viron omaleimaisin kirjakauppa. Kirjapaino siirsi koko tuotantonsa entisen „Noor-Eestinˮ kirjapainorakennukseen, jolle valmistui vuonna 2003 tilava lisärakennus.

Elokuussa 2009 avasi Greif Tarton kaupungin rajoilla Lohkvassa uuden tuotantorakennuksen, jonka nykyaikaiset mahdollisuudet nopeuttavat huomattavasti tuotantoprosessia ja logistiikkaa. Uudessa talossa on pinta-alaa 7858 m2, josta 4217 m2 on tuotantotiloja ja 1386 m2 varastotiloja. Oleellisesti ovat parantuneet työntekijöiden olotilat tilaavilla puku- ja lepotiloilla ja ruokalalla. Talon ympärille on suunniteltu rekreaatio- ja puistoalue.